Pitkäikäisyys
on voimakkaasti periytyvä ominaisuus. Syöpäriski on perinnöllinen ominaisuus,
monet tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat ovat periytyviä, taipumus
immunologisiin sairauksiin periytyy, luonne periytyy. Osaa näistä odotettavissa
olevaa elinikää potentiaalisesti alentavista tekijöistä voidaan tutkia tai
arvioida jo nuorella koiralla, osa selviää vasta ajan kanssa.
Pitkäikäisyys
on siis monen tekijän summa, mutta yksi asia on selvä: terveellä vanhalla
koiralla on nämä asiat aika hyvin pulkassa ja todennäköisyys, että se periyttää
myös näitä ominaisuuksia, on suuri. Nartun olisi parasta synnyttää ensimmäiset
pennut ennen neljää vuotta, mutta uroksen käytöllä tai edes käytön aloituksella
ei ole vastaavia aikarajoja. Jos uros on kunnossa, kykenee astumaan ja sperma
on laadultaan ok, on yli kahdeksanvuotiaan arvo pitkäikäisyyttä ajatellen jalostuksellisesti
paljon suurempi, kuin parivuotiaan näyttelymenestyjän, jolla saattaa puhjeta
vielä iän puolesta epilepsia tai atopia ja jolla on syöpien kannalta
kriittiseen 7-v ikään aikaa. Myös narttuja voidaan ensimmäisten pentujen
jälkeen käyttää myöhemmin, mutta tiineyden, synnytyksen ja imetyksen raskaus
tulee ottaa huomioon. Jos iällä oleva narttu mene huonoon kuntoon, palautuminen
kun on paljon hitaampaa ja heikompaa kuin nuoremmalla. Jotta pennut
rekisteröidään, tulee yli 8-v nartun olla terveystarkastettu ennen astutusta.
Näin Kennelliitto pyrkii varmistamaan kronologisesti ansioituneiden narttujen
riittävän kunnon. Kun nuoria koiria käytetään jalostukseen, tulisi ennen
jalostuksen jatkokäyttöä seurata muutama vuosi, millaisiksi pennut kehittyvät
ja mikä on niiden terveys.
Jalostukseen
suunniteltavan yksilön terveyden ja ominaisuuksien tuntemisen lisäksi on aina
hyvä, jos on tietoa myös sukulaisten, sekä vanhempien että erityisesti
sisarusten, terveydentilasta. Vanhemmat on aikanaan valittu jalostukseen, joten
ne ovat ainakin siinä vaiheessa täyttäneet kasvattajan asettamat kriteerit,
mutta yksilön sisaruksia ei ole mitenkään valittu. Niinpä jos pentueessa on
esimerkiksi useampia epileptikkoja tai atoopikkoja, tulee yksilön
jalostuskäyttöä harkita erityisen tarkkaan. Tästä syystä tuontikoirat ovat
tavallaan aina riski, sillä vaikka ne tuovat parhaimmillaan maahan täysin uutta
geenimateriaalia, on niiden esim. sisarusten terveystilanne useimmiten täysin
avoin.
Suomessa
tehtyjen PEVISA-tutkimusten (perinnöllisten vikojen ja sairauksien
vastustamisohjelma) julkisuus on hyvä, kuka vain voi katsoa tietoja
Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä. Samalla voi katsoa, moniko sisarus on
tutkittu ja mitä niiden tulokset ovat. Valitettavan usein on tilanne, että
koiraa pidetään jonkin asian suhteen terveenä niin kauan kunnes toisin
todistetaan. Mikäli rodulla ei esim. ole lonkkakuvauspakkoa, on usein vaikea sanoa,
mihin D-lonkkainen sijoittuu rodun keskiarvoon nähden. Kuvaamaton koira voi
olla mitä tahansa!
Jalostusyhdistelmien
valinnassa pitäisi pyrkiä siihen, että sukusiitosaste olisi alhainen. Tarpeeksi
pitkälle kun mennään, löytyy käytännössä rodussa kuin rodussa yhteisiä
sukulaisia, mutta viidennestä sukupolvesta eteenpäin merkitys on jo vähäisempi.
Geenien kasaantumiseen liittyy aina riskejä. Resessiivisesti perinnölliset sairaudet
ilmenevät silloin, kun yksilö saa kummaltakin vanhemmalta virheellisen geenin.
Mikäli suunnitellut vanhemmat ovat perimältään kovin samanlaisia, on tämä riski
suurempi. Geenipohjan kaventumisella on merkitystä myös mm. immunitettiin. Jokaisessa
jalostusvalinnassa pitäisikin tietoisesti välttää geenipohjan kaventamista.
Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
www.elainystavasilaakari.fi
Kuva Satu Tasanen. Kuvassa kelpie Elmo (Mottgårdes Elmo), joka kypsässä 10 vuoden iässä tuli isäksi 2010. Elmo saavutti 14 vuoden iän tehden koko ikänsä lihanautatilalla töitä. Viimeisinä vuosina työmäärää ja -tehtäviä koitettiin hiukan rajoittaa, mikä ei papparaiselle ollut mieleen. RIP, rakas, suurisydäminen ja hurmaava kaveri.