Koiralla Cushingin tauti on hormonaalisista sairauksista
tavallisin sukuhormoneihin liittyvien sairauksien jälkeen. Kissalla Cushingin
tauti on hyvin harvinainen.
Cushingin taudin toinen nimi on hyperadrenokortikismi, joka
suomennettuna on hyvin kuvaava: lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta.
Lisämunuaisen kuorikerros erittää kortisolia, joka on elimistölle välttämätön
hormoni, mutta liiallisena haitallinen. Useimmiten vika ei ole lisämunuaisessa
itsessään, vaan aivolisäkkeessä on kasvain, jonka erittämä hormoni ”piiskaa”
lisämunuaisen tuottamaan liikaa kortisolia. N. 5%:ssa tapauksista liiallisen
tuotannon aiheuttava kasvain on lisämunuaisessa. Aivolisäkkeessä olevan
kasvaimet ovat useimmiten kooltaan pieniä, eivätkä aiheuta mekaanista ongelmaa
kallon sisällä.
Kortisolin tuotannon liiallisuus saattaa näkyä monenlaisina oireina. Osalle
koirista tulee liiallista juomista ja pissaamista kortisolin aiheuttaman
maksaärsytyksen takia, osalla karvapeite ohenee voimakkaasti vartalon alueelta,
infektioherkkyys saattaa nousta ja riski tuki- ja liikuntaelimistön ongelmille,
erityisesti ristisiteen vaurioille, nousee. Voimakkaasti koholla oleva
kortisoli saattaa nostaa myös mahahaavariskiä, joka koiralla kuitenkin on
vähäinen. Joskus punasoluarvot ovat tavallista matalammat, joskus nousevat yli
viitearvojen. Monilla on nousua maksa-arvoissa. Joillakin on epämääräistä ärtyisyyttä
ja kivuliaisuutta. Cushingin tauti altistaa myös sokeritaudin puhkeamiselle.
Suurin osa Cushingin tauti -potilaista on keski-ikäisiä tai iäkkäitä. Useilla potilailla
oireet ovat kehittyneet pikkuhiljaa ja seurannaissairauksia on hoidettu jo
paljon ennen diagnoosiin pääsyä. Cushingin taudin diagnostiikassa käytetään
matala-annoksista deksametasonisuppressiotestiä. Deksametasoni on synteettinen
vahva kortisoni, joka lamaa hyvinkin pieninä annoksina hetkellisesti elimistön
omaa kortisolin tuotantoa voimakkaasti. Mikäli vaste testissä ei ole normaali,
on kortisolin säätelyssä vikaa. ACTH-testillä tutkitaan myös kortisolierityksen
häiriöitä. ACTH on aivolisäkkeen erittämää kortisolia nostavaa hormonia ja
antamalla ko. hormonia, voidaan tutkia onko vaste normaali vai liiallinen.
ACTH-testiä käytetään diagnostiikkaa useammin lääkityksen seurannassa.
Cushingin taudin hoidossa käytetään tavallisimmin
lisämunuaisen kuorikerrosta lamaavaa lääkitystä. Tapauksissa, joissa on
kyseessä lisämunuaisessa sijaitsevat kasvain, voidaan käyttää myös kirurgiaa:
muuttunut lisämunuainen poistetaan. Lisämunuaisperäisten tapausten seulonta on
kuitenkin hankalaa, koska vaikka vain toinen lisämunuainen olisi laajentunut,
saattaa syynä olla aivolisäkkeen kasvain. Tällaisissa tapauksissa aktiivisemman
ja laajentuneen lisämunuaisen poiston jälkeen muutamissa viikoissa toinen
lisämunuainen lisää hormonituotantoaan merkittävästi ja tilanne palaa ennalleen
ennen leikkausta vallinneeseen tilanteeseen.
Lääkitys vaatii erityisesti alkuvaiheessa melko tiheää
seurantaa. Riskinä lääkityksessä on, että elimistön natrium-kalium-tasapaino
järkkyy, koska lisämunuaisen kuorikerros erittää myös näitä suoloja sääteleviä
mineralokortikoideja. Tavallisempaa kuitenkin on, että alkuvaiheessa lääkitystä
joudutaan nostamaan, joskus jopa useita kertoja. Kun lääkitys laskee veren kortisolipitoisuutta,
aivolisäke innostuu tuottamaan lisämunuaisen kuorikerrosta stimuloivaa hormonia
lisää negatiivisen feed backin heikentyessä. Yleensä kuukaudessa – parissa löydetään
potilaalle sopiva yksilöllinen annostelu.
Elimistön hormonit kulkevat ”käsi-kädessä”.
Kilpirauhashormonitasot ovat Cushing-potilaalla usein matalat ja
pääsääntöisesti palautuvat normaaleiksi kun kortisolia saadaan laskemaan.
Kahdesti olen törmännyt tilanteeseen, että kastraatio on vähentänyt
merkittävästi lääkitystarvetta. Nartuilla juoksut saattavat sekoittaa
kortisolitasapainoa voimakkaastikin. Hoitoon heikosti vastaavat
diabetespotilaat saadaan sokeritasapainoon vasta kun Cushingin tauti on
kontrollissa.
Cushing-potilaan ennuste on pääsääntöisesti erittäin hyvä.
Vaikka sairautta ei saada parannettua, saadaan hoidolla hyvälaatuista,
normaalia koiranelämää usein useita vuosia.
Kuvassa on Viivi 13 ½ -vuotiaana. Viivi eli kuvan ottamisen
jälkeen vielä vuoden verran. Viivillä hoidettiin Cushingin tautia useita vuosia.
Kuvan ottamisen jälkeen Viivillä todettiin imusolmukesyöpä, joka nosti sen
veren kalsiumtasoja ja aiheutti lisääntynyttä juomista ja pissaamista. Veren
kalsiumin laskemiseksi käytetään usein kortisonia. Tässä vaiheessa päädyttiin
jättämään Viiviltä Cushing-lääkitys pois ja koira pärjäsi vielä useita
kuukausia ennen kuin imusolmukesyövän takia eutanasia oli välttämätön.
Joskus
elämä on satua ihmeellisempää.
Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
www.elainystavasilaakari.fi