Vielä virtaa !: Ikääntyvän eläimen lisääntynyt juominen ja pissaaminen

Lisääntynyt juominen ja pissaaminen ovat tavanomaisia oireita ikääntyvillä eläimillä. Juomista pidetään lisääntyneenä, jos eläin juo vuorokauden aikana yli 100 ml/kg. Nesteen kulutusta arvioitaessa tulee kuitenkin suhteuttaa juominen aikaisempaan veden kulutukseen. Myös ruoan mukana saatava nestemäärä tulee huomioida: pelkkää kuivamuonaa syövä eläin juo enemmän kuin märkäruokaa tai kotiruokaa syövä eläin. Vastaavasti pissaamisen voidaan todeta olevan lisääntynyt, jos virtsaa tuotetaan yli 50 mg/kg vuorokaudessa. Usein runsas juominen ja virtsaaminen kulkevat käsi kädessä.

Tulehdussairaudet

Lisääntyneen juomisen ja pissaamisen taustalla voi olla useita syitä. Ehkäpä tavallisin syy oireen taustalla on virtsatietulehdus. Virtsatietulehdukset ovat tavallisia erityisesti ikääntyvillä nartuilla. Toisin kuin pennuilla ja nuoremmilla koirilla, virtsatietulehdus ei välttämättä aiheuta tihentynyttä virtsaamista tai sisälle pissailua vaan lisääntynyt juominen voi olla ainoa havaittavissa oleva oire, aina sitäkään ei esiinny. Myös virtsakiteet ja -kivet voivat aiheuttaa juomisen ja pissaamisen lisääntymistä. Lisäksi muut tulehdussairaudet, kuten märkäkohtu eli pyometra ja urosten eturauhasvaivat, voivat aiheuttaa kyseistä oireilua.

Munuaisten vajaatoiminta

Ikääntyvillä eläimillä, erityisesti kissoilla, munuaisten vajaatoiminta on tavanomainen sairaus. Munuaisten toiminnan heiketessä munuaisten kyky väkevöidä virtsaa vähenee. Koska virtsaa ei voida väkevöidä, erittyy nestettä virtsan mukana aiempaa enemmän. Lisääntynyt nesteen kulutus aiheuttaa myös juomisen lisääntymistä. Virtsan laimeneminen ja virtsan määrän lisääntyminen on ensimmäinen merkki munuaisten toiminnan vajauksesta. Kun verinäytteissä munuaisarvot alkavat nousta vajaatoiminnan seurauksena, on toimivaa munuaiskudosta jäljellä enää noin 25 % alkuperäisestä.

Diabetes eli sokeritauti

Sokerit ja tärkkelykset rakentuvat glukoosimolekyyleistä. Glukoosi imeytyy suolistosta verenkiertoon hiilihydraattien pilkkoutuessa glukoosimolekyyleiksi. Verenkierto kuljettaa vereen kertyvät glukoosimolekyylit elimistön soluihin energianlähteeksi.

Insuliini on haiman hormoni, jota vapautuu haimasta verenkiertoon veren sokerimäärän noustessa. Insuliinin tehtävänä on siirtää glokoosimolekyylit verenkierrosta solujen sisälle. Sokeritaudissa veren insuliinimäärä ei ole riittävä, joten vain osa glukoosimolekyyleistä siirtyy soluihin. Tästä on seurauksena verensokeritason nouseminen. Elimistö pyrkii eroon ylimääräisestä veren sokerista erittämällä sokeria munuaisten kautta virtsaan. Lisääntynyt virtsantuottaminen kuluttaa elimistön nestevarastoja ja tästä on seurauksena janon tunne ja veden toistuva juominen. Tämä johtaa taas lisääntyneeseen virtsaamiseen.

Cushingin taudissa eli lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnassa elimistö tuottaa ylimäärin kortisolia. Kortisoli aiheuttaa ylimäärinä maksaärsytystä, joka aiheuttaa edelleen lisääntynyttä juomista ja pissaamista. Lisää Cushingin taudista voit lukea toisaalta blogista.

Addisonin taudissa on kyse lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnasta. Vajaatoiminnan seurauksena kortisolia ja mineralokortikoideja, eli lisämunuaisen erittämiä steroidihormoneja, erittyy liian vähän verenkiertoon. Mineralokortikoidit osallistuvat muun muassa natriumionien takaisinimeytymiseen munuaisissa. Kun mineralokortikoideja on liian vähän, natriumin tehokas talteenotto estyy. Elektrolyyttitasapainon häiriintyminen voi aiheuttaa lisääntynyttä juomista ja pissaamista.

Kilpirauhasen liikatoiminta

Kilpirauhasen liikatoiminta on ikääntyvillä kissoilla yleinen sairaus, koirilla harvinainen. Kilpirauhasen tuottama tyroksiini säätelee elimistön aineenvaihduntaa. Kilpirauhashormonin ylimäärä johtaa elimistön hormoniepätasapainoon, mikä aikaansaa elintoimintojen ja aineenvaihdunnan kiihtymisen. Tämä voi aiheuttaa lisääntynyttä juomista ja pissaamista.

Kasvainsairaudet

Erilaiset kasvainsairaudet voivat aiheuttaa lisääntynyttä juomista ja pissaamista. Erityisesti oiretta havaitaan silloin, kun kasvainsairaus aiheuttaa veren kalsiumtason nousua. Niin sanotussa paraneoplastisessa syndroomassa kasvain alkaa käyttäytyä hormonia tuottavan rauhasen tavoin. Tästä voi olla seurauksena kalkin nousu ja edelleen lisääntynyt juominen ja pissaaminen.

Mahavaivat ja kipu

Mahavaivat ja kipu eivät itsessään lisää janon tunnetta, mutta lisääntynyt juominen voi olla oire kivusta. Kun eläimen on tukala olla, alkaa se käyttää juomista ikään kuin sijaistoimintona. Mahavaivoissa pahoinvointi ja närästys voivat saada aikaan tarpeen juoda.

Edellä mainittujen syiden lisäksi on olemassa useita harvinaisempia sairauksia, jotka voivat aiheuttaa lisääntynyttä juomista ja pissaamista. Joskus tutkimuksissa ei löydetä selvää syytä oireille. Tällöin taustalla voi olla käyttäytymismuutoksesta johtuva juomisen lisääntyminen.

Kun kotona kiinnitetään huomiota lisääntyneeseen juomiseen, kannattaa vuorokauden nestekulutus mitata kotona jo ennen eläinlääkärikäyntiä, mikäli se on mahdollista. Helpoiten veden kulutuksen mittaaminen onnistuu, kun ensin mitataan juomakuppiin koiran juomiseen nähden reilu määrä vettä. Tämän jälkeen seuraavana päivänä samaan aikaan mitataan jäljellä oleva veden määrä. Näiden erotuksesta saadaan vuorokauden aikainen nesteen kulutus. Tämä on helppoa toteuttaa perheissä talouksissa, joissa on vain yksi lemmikki. Mikäli perheessä on useita eläimiä, tulisi muiden eläinten pääsy kyseiselle vesiastialle estää.

Usein pelkän oireen perusteella on mahdotonta tietää mistä sairaudesta on kyse. Jos juomisen tai virtsaamisen määrä huolestuttaa, kannattaa kääntyä eläinlääkärin puoleen. Eläinlääkärikäynnin yhteydessä lisääntyneen juomisen ja pissaamisen syyn selvittely alkaa tavallisesti perustutkimuksesta sekä virtsanäytteen tutkimisesta. Virtsanäytteen perustutkimuksiin kuuluvat virtsan ominaispainon eli virtsan väkevyyden määritys, stix eli niin sanottu liuskatesti, virtsan sakan tutkiminen sekä bakteeriviljely. Jos virtsanäytteestä ei löydy selvää selittävää syytä oireilulle, tutkitaan seuraavaksi verinäytteitä. Mahdolliset jatkotutkimukset tehdään ulkoisen tutkimuksen sekä virtsa- ja verinäytetulosten pohjalta.